Lasten Piirretyt -Kampanja jatkukoon!
Matka maailman ympäri 80 päivässä lukeutuu niihin 80-luvun lastensarjoihin, joita en muista omasta lapsuudestani. En oikeastaan tiennyt koko sarjan olemassaoloa ennen sitä kuuluisaa suomi24:sta, jonne Alfred-huumassani ajauduin väittelemään jostain ihmeen asiasta jonkun ihmeen kanssa.
Sarja perustuu siis Julies Vernen samannimiseen seikkailukertomukseen, jossa hra Phileas Fog lyö vetoa ja sen seurauksena reissaa maailman ympäri 80 päivässä. Alkup.kirjaa en tunne, joten en osaa sanoa sen ja tv-sarjan eroavaisuuksista muuta kuin sen, että Tico on sarjaan keksitty hahmo.
Toisin kuin vaikka Babarissa, jonka hahmot ovat syviä ja eläväisiä, MMY80:n pääpaino on selkeästi matkassa ja seikkailussa. Hahmot ovat yllättävän yksiulotteisia ja heitä pystyy kuvailemaan aika helpolla muutamalla adjektiivilla. Symppiksiä ja uskottavia he kyllä ovat, ei pelkoa, mutta hyvin kaavamaisia ja ikään kuin hahmoteltu yhden ominaisuuden ympärille: Phileas Fog, leijonanhahmoinen herrasmies ( englantilainen); Passepartout, isännälleen uskollinen (ja hiukan tyhmä) kissapalvelija (ranskalainen); Tico, suulas ja aina nälkäinen hiiri (espanjalainen); Romy, lääkinnällinen, mutta muuten mitäänsanomaton torniprinsessa (intialainen) jne.. tajusivathan kaikki mitä ajan takaa?
Se seikkailu onkin sitten sarjan parasta antia ja ehdotonta huippumatskua. Pidän hurjasti matkakertomuksista, liikkeelläolosta, uusista paikoista ja kulttuureista. Täsmäkulttuuria tästä nyt on turha hakea, suurin osa matkalla esitettävistä maista on aika stereotyyppisiä, mutta kyllähän lastensarjalle sen antaa anteeksi. Melkein jokainen jakso alkaa kuitenkin Lontoosta ja paikan tapahtumia hetken tutkailtuaan siirrytään Fogin matkaseurueen mukaan. Mielestäni hieno ja näppärä idea rauhoittaa hieman muuten niin hektistä menoa. Fogin matkaa seurataan kuitenkin tiiviisti Lontoon lehdistön ja Reformiklubin parissa ja Lontoon tapahtumien mukaan ujuttaminen kesken jaksoa rikkoisi jo muutenkin rönsyilevää juonta liiaksi.
Hahmot pelittävät hyvin keskenään, toistensa puutteellisia ominaisuuksia täydentäen. Henkilöt ovatkin parhaimmillaan ryhmänä (joka kasvaa vaan matkan aikana): jokainen saa suunnilleen saman verran ruutuaikaa ja tekemistä, turhia hahmoja ei paljoa näy. Ehkä ainoa nipotuksen aihe muuten mukavassa hahmokavalkadissa on sarjan pääpahis, Transver -susi, joka ensimmäisestä jaksosta lähtien hehkutelee ihme silmäänsä joka ikisessä käänteessä. Olin kypsä rosmoon jo ennen Intiaa. J O K A I K I S E S S Ä jaksossa se sudenroikale vannoo varmalla äänellä että Matkasi päättyy tähän! tai Minäkin olen vielä mukana. tai Tästäpäs et enää selviäkään, Phileas Fog. Hattua pitää kyllä nostaa Transverin sinnikkyydelle, mutta ~ kun se ei saanut kerta kaikkiaan mitään aikaan. Tyhjää uhoa ja silmänvilautusta koko mies! Lisäksi susi sekoili päävastuksensa kanssa (Phileas Fog) Honkongista eteenpäin ja keskittyi ainoastaan Passepartoun ja Ticon kiusaamiseen. O_o Fogiahan sen olisi pitänyt kyykyttää! (suurta hupia&järkytystä aiheuttivat miekkosen alkumatkan valeasut, jotka olivat naispuolisia. Mielessä alkoi vilkkua kirkkaana yhtälö Transver=Transvestiitti)
Paljon paremman vastuksen Herra Leijonalle antoi mielestäni porukkaa takaa-ajavat poliisit Fix(nokkela niuho) ja Buli(tyhmä raukkis), jotka koettivat saada Fogin pidätetyksi luulemastaan pankkiryöstöstä. Njoo, heidänkin takaa-ajonsa oli pelkää onnetonta sähläystä ja vajaata matkakassaa, mutta he sentään lopulta onnistuivat tavoitteessaan. Lisäksi se juottokohtaus Honkongissa oli piristävää uutuutta lastensarjassa. Ja Fixin laulu on ihan räkämahtava!
Niin tosiaan, ne laulut. Alkulaulu varsinkin on aivan mahtava. MMY80p on siitä erilainen sarja, että taustamusiikkeja on hirveän vähän. Suurimman osan ajasta taustalla soi joko alku- tai lopputunnari, myöhemmin mukaan tunkee jokaiselle hahmorykelmälle ominaisia musiikkeja (poliiseille se banaani-jytä, Fogille alkuintro, Passepartout&Tico = vislaa vaan jne..). Suurta närästystä allekirjoittaneelle aiheuttivat laulukohtaukset, joissa hahmot hyppelivät typerän näköisinä laivan kannella/junassa/viidakossa tehden tyhmiä mukamastemppuja ja taustalla soi joku iloinen laulurenkutus. Näiden ajaksi painuin aina muualle :D Sarjan kunniaksi on sanottava, että loppua kohden nämä kohtaukset paranivat ja muuttuivat uskottavimmiksi ja nautittavimmiksi (tai sitten minä vain turruin niiden kaikenkattavan kauheuden edessä...)
Taidan listata tänne vain negatiivisia asioita. Boksi on kotona lainassa, eikä tapahtumat ole enää niin tuoreessa muistissa. Vain ne ikävät asiat jäävät päähän. Ehehhe? Oikeasti sarja, varsinkin muutama viimeinen jakso on upeaa seurattavaa ja imaisee mukaansa täysillä. Sarja on tosiaan aika nopeatahtinen. Koko ajan seurataan kelloa ja puhutaan aikatauluista ja päivän myöhästymisistä, juostaan kiireellä ja hurjastellaan, että ehditään seuraavaan jatkopaikkaan. Tunnelmaltaan sellaista perusseikkailua: iloista ja pahuksenmoisen optimistista vouhotusta. Normaalia synkempinä voisin listata jakson 9 (Romyn pelastaminen), jossa tutustutaan Intian viidakkoheimon rovioihin ja jakso 22 (pakkasessa), jossa matka keskeytyy hetkeksi lumiaavoille Ticon sairastuessa. Myös kaksi viimeistä osaa (Viimeinen juna Lontooseen & Päivästä kiinni) ovat sarjan ehdottomia helmiä ja tarjoavat lisäksi odottamattoman loppuratkaisun (vaikka sen olikin jo kalastanut esille youpparista&suomi24:lta).
Suomen dubbaus on tehty hyvin ja huolella, niin kuin silloin oli vielä tapana. Minun katselunautintoani häiritsi alussa vain muutama sama ääninäyttelijä AJK:n kanssa. Sen seurauksena sain muun muassa totaalisen naururemakan, kun Passepartout paljastui Jarmo Koskeksi ja Tico Harri Hyttiseksi: Alfred ja Von Pallas! Eivoiollatotta! xD (tämän jälkeen kesti moonta jaksoa, ennen kuin aloin oikeasti kuulemaan Passepartoun Passepartouna ja Ticon Ticona.)
Mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan. 17 euroa postikuluineen cdon.comista ei minusta ole paljoa 6 DVD:n boksille. Ja kyllä tuolla hinnalla saa ehdottomasti vastinetta rahoilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti