SKK - Kaspar Keskiyö

Kävin eilen Keskustan Antikvariaatissa. Löysin sieltä puuttuvan osan Luupää-sarjaani: Osa 3 - Myrskyn silmät. Nyt puuttuu enää osa 6 - Vanhan miehen luola. Ja sitten siellä oli Pellonreuna <3 tadaa!
Tärkein syy, miksi kerron tästä on kolmas löytö, sarjakuva, joka (kummalla tavalla) ei ole yleisessä tiedossa, enkä itsekään ollut kuullut siitä mitään tätä ennen. Yllättäen myös Kvaakissa tiedettiin sarjasta hyvin vähän, wikipedia ei ollenkaan. Ja tämähän on tietenkin:

Kaspar Keskiyö

- Suomennettu kolme albumia neljästä (sarja jäi alunperinkin kesken ja tekijät suuntasivat puuhansa muihin projekteihin) ja ne muodostavat aika selvärajaisen trilogian Keskiyön valtakunnasta (sille on jopa kartta! Olen mielikuvitusmaakartta-friikki!)

1. Taikanaamion salaisuus - lainattu Kaijonharjun kirjastosta
2. Yön saalistajat - ostettu heräteostoksena Keskustan Antikvariaatista, ensimmäinen minkä luin (lähdin sen jälkeen kiirellä nettiin tarkistamaan kirjastojen tilanne ja - kiljaisin riemusta, sillä)
3. Kuivien kyynelten prinssi - oli lainattavissa myöskin Kaijonharjusta!

Sarja on outo sekoitus raakuutta ja lapsenomaista fantasiaa. Taikamaailma, joka kauneutensa alla on kammottavalla tavalla kieroutunut ja ristiriitojen repimä. Ihmiset, jotka valjastavat maailmaa omien tarpeidensa ja oman maailmansa kaunistamiseen, taikamaailman asukkaiden kapina ja jokaisessa piilevä julmuus. Kasparkin oli alunperin 8 v ihmispoika (hieman järkytyin tuosta tiedosta), kunnes löytää ihmisten maailmassa taikanaamion ja auttaa tätä pääsemään takaisin Keskiyön maailmaan. Samalla saa sitten naamion (joka oli poika ennen naamioksi muuttamistaan) olemuksen ja henkilöllisyyden. Yh, hieman psykoa tosiaan. (Ja Kaspar on PAHUKSEN söpö)

Huomatkaa taustan häkissä hulluna hohottava kansleri D'Eno

Piirrostyyli on aika mustanpuhuvaa ja ilmeikästä. Se tuo oudolla tavalla mieleen Tintin, varsinkin Kasparin itsensä hahmossa. Mutta ei pelkoa: tyyppi ei ole Tinttiä nähnytkään ja on paljon tätä moniulotteisempi ja syvempi persoona, jo aivan oman taustansa takia. Lisäksi on kiintoisaa seurata Kasparin henkistä kasvua uuden kehon ja tilanteen mukaisesti sodan ja murhasyytöksien keskellä. Sekä suhdetta ihmisiin ja Keskiyön maan alkuperäisiin asukkaisiin. Kasparhan on näiden rajalla alun perin ihmisenä, nyt maagisen maailman asukkaana.

Lapsille en tätä sarjaa uskaltaisi suositella pelkästään sodan julmuuksien takia. Maailma muutenkin on jo tarpeeksi ahdistava alistettuine hahmoineen ja taivalla kiitävine harakkoineen (ja samalla uskomattoman kaunis ja kiehtova). Sikäli ihme, että kirjastossa Kaspar on lastenhyllyssä. Hitsi vieköön, jos olisin tätä pienenä lukenut olisi jäänyt aikamoiset traumat. Nesteet, millä kovetetaan olentoja naamioiksi ja ikäjäädyttäjät ja salamurhat ja kaikki eivät kuulu lastensarjakuvaan. Mutta ilmeisesti kirjastoissa, kuten muuallakin sarjakuva mielletään ensisijaisesti lasten kulttuuriksi ja tuollaisella piirrosjäljellä/tyylillä se kyllä näyttää lapsekkaalta, vaikkei sisältö sitä ole.