Tintti vs. Piko ja Fantasio

Tuon Facebookissa tapahtuneen minun ja Mintun (nimi muutettu) välisen Tintti-keskustelun innoittamana päätin pohtia hieman tarkemmin minun ja Tintin epäsuhteista Wienervalssia. Ja tietysti vertailla Tinttiä ikisuosikkiini (jos sellaisesta voi puhua?) Pikoon ja Fantasioon, joka siis edustaa samaten Franco-belgialaista sarjakuvaa (ikisuosikeissa olisi ehkä paremmin A. Ankka. Pikon ja Fantasionhan olen tuntenut vasta siinä seitsemän vuotta (joista vasta neljä kunnolla. Ylä-asteen aikainen touhu vetää mielen mustaksi kaikessa lapsellisuudessaan)). Onhan Tintti kuitenkin se tunnetuin eurooppalaisen sarjakuvan ilmentymä ja ansaitsee sen vuoksi enemmän palstatilaa kuin nyt olen sille antanut Facebook-haasteessani. Voin sanoa, että olen oppinut ymmärtämään Tinttejä vasta jonkun aikaa sitten, sivistävässä Lukiossa, jossa opetetaan suhtautumaan kaikkeen harkitsevammin ja onkimaan erilaisia puolia jutuista, joita ei edes välittäisi lukea (kuten se Koiran kuolema –novelli, josta piti tehdä essee >.<). Kyllä kai se yksi Tinttikin siinä mukana menee?

Tintti versus Piko ja Fantasio

omituista ähellystä ja mielipiteitä henkilöltä, jolle asia ei mitenkään kuulu

Myönnän olevani tahtomattakin puolueellinen. Tinttiä ymmärrän, Pikosta pidän. Teenkin tätä oikeastaan itselleni selventääkseni (ja osin oppiakseni Tinttiä paremmin). En niinkään hehkuta tai ylikerro Pikon ja Fantasion ansioita, vaan paremminkin huomaan puolustelevani sen puutteita. Tinttiin pystyn suhtautumaan neutraalisti. Niitä olen myös lukenut vähemmän, enkä ole yhtä hyvin selvillä eri hahmoista, heidän tekemisistään tai motiiveista kuin Pikon vastaavista asioista. Pikoissa on myös kohtia ja erilaisia hahmoja, joille Tintistä ei löydy vastinetta (ja päinvastoin), joten niiden kohdalle tullessa taiteilen omilla ehdoillani. Sanon nyt tämän, että tietäisitte varoa. Älkää uskoko kaikkea lukemaanne. Suosittelenkin painumaan kirjastoon ja lainaamaan albumit itse (jos olisin tehnyt saman ennen kirjoittamisen aloittamista, olisin paljon viisaampi.)

  Päällimmäinen tunne, mikä Tinttiä lukiessa jää käteen on tarinan hidas tempo: suoranainen tylsyys paikoitellen. Pienempänä skippasin suosiolla kaikki ruudut, jotka koostuvat pienestä päästä ja valtavasta puhekuplasta. Kun nyt olen vertaillut keskenään Piko ja Fantasio – tarinaa Sos..Brezelbug kutsuu ja Tinttejä, ei minusta puhekuplien painotuksessa ole kovinkaan paljoa eroa. Yhtä paljon ja yhtä massiivisia on kummassakin, mutta mistä johtuu, että Tinttiä lukiessa tuppaa väsyttämään nykyäänkin, kun taas Brezelin luin seitsemännellä luokalla uskontotunnin aikana innosta hehkuen? Kieli, sanon minä. Tintin puhekuplat ovat täynnä jaarittelua, tarinalle epäoleellisia lausahduksia, niinittelyä, vastailua kysymyksiin, jotka on lausuttu vain tekijän ajatuksissa. Ne ovat hyvin perusteellisia, ehkä liiankin selventäviä. Pikon (Kutsutaan sarjaa nyt näin, kun en jaksa näpyttää P&F:ää koko ajan ja se näyttää tyhmältä) repliikit ovat hauskempia. Pikku nyrpeilyä, sarkasmia, leppoisaa jutustelua. Puhekuplat on jaksotettu siten, ettei hirveän pitkää puhekimaraa tule kuin ehkä Pormestarin päästessä ruutuun. Tosin Pormestarin puheet ovat niin epäjohdottomia kummajaisia, että niitä lukee mielikseen, muistamatta aplodien jälkeen sanaakaan puheen ideasta. Etsikääpä käsiinne Buddhan vanki ja lukekaa maatalousnäyttelyn avajaispuhe. Täyttä rrautaa!

Piirrostyyli on toinen vertailuvaihe (ja näistä kaikista vielä tarkemmin myöhemmin). Tintti edustaa, tai on oikeastaan oppi-isänä belgialaisen, realistisemman tyylin sarjakuville (kutsutaan nimellä line clear, mutten ole varma kirjoitusasusta. Puhdas linja. EDIT: Tinttipedia auttaa. Kyseisen suuntauksen nimi on ligne claire ). No, kovin realistiseltahan sarja ei näytä, mutta verrattuna toiseen, pottunokka-suuntaukseen, ero on selvä. Pottunokkatyyli, jota Piko edustaa (ollen myös tämän suuntauksen alkuunpanijoita) miellyttää minun silmääni enemmän. Tintti on vaan… liian jäykkää. Katsokaapa jotain kuvaa, jossa Dubondtit kellahtavat taas vaihteeksi johonkin. Tai niitä staattisia, liian puhtaita ja tarkasti piirrettyjä kuvia juoksevasta/seisovasta/puhuvasta/istuvasta Tintistä. Ja sitten katsotaanpas Pikoa (taidan olla puolueellinen kirjoittaja. Ei ehkä olisi pitänyt vetää tätä vertailujuttua tähän mukaan :D). Okei, eli ei katsota. Keskitytään nyt Tinttiin turskanperkeet vieköön!

Hahmot. (Ei! En voi olla vetämättä P&F:ää tähän mukaan!) Lempihahmoni on ilman muuta Kapteeni Haddok, tuo suorapuheinen ja (juoppo) merimies. Ja mitä olen gallupeja seuraillut, tämä näyttää olevan valtavirta vähän kaikkialla, eikä ihme. Tintti on, kuten sanottua, mikkihiirimäinen tyyppi: aina oikeassa, aina niin hyveellinen, puhdas ja nuhteeton pikku pentele. Yksiulotteinen hahmo kerta kaikkiaan! Kapteeni on sentään inhimillinen kaikkine vikoineen. Ja ah, miten hänen kielenkäyttönsä hellii korvaani :D. Milou on taas yksinomaan ärsyttävä rakki (kaikki ovatkin varmasti tietoisia siitä tosiasiasta, etten oikein pidä koirista), slapstick-hahmo, jonka suurimmat urotyöt ovat kissojen hätyyttely, viskin juonti ja ylenmääräinen kohellus. Niin, pelastaahan se Tintin aina silloin tällöin tai kuljettaa Tuhatkaunon armasta sateenvarjoa pitkin Geneven katuja (ja on se aina joskus myös syötävän suloinen). Tämä Tuhatkauno muuten kuuluu myös Tintti-lemppareihini. Niin totaalisen höpsähtänyt miekkonen :D.  Ne hänen väärinkuulemisensa ovat asioita, joille jopa minä takuuvarmasti nauran. ”Ei, ei suinkaan, tämä on neula.”, ei hitsi, mikä ukko! Alan vaan ihmettelemään, mikä ihme ajaa rauhantahtoisen tiedemiehen aina kehittelemään tuhovempeleitä autotallissaan/jossain ihqussa työpajassa? Waldemar Hegesippus Äyrämö Ossianinkin linna pullistelee kaiken maailman juttuja, joita hän ei ikinä uskalla käyttää.

Alan nyt listaamaan Pikojen ja Tinttien eroavaisuuksia ja yhdenmukaisuuksia. (Ja nyt on huomioitavaa, että Tintti on tosiaan Pikoa vanhempi (peräti 8 vuotta). Tosin jos katsotaan eroa minun tuntemaani Pikoon (ensimmäiset jutut olivat aika erilaista touhua) ja Tinttiin, aikaeroa on vieläkin enemmän.) Monet yhdenmukaiset jutut kuuluvat sarjojen genreen: seikkailuun, joten puhdasta matkimista ei liene paljoa. Jos sitäkään.

JATKUU...