Tänään on pyrytellyt lunta ja tuuli on puhaltanut sitä vasten kasvoja riippumatta siitä, mihin ilmansuuntaan pyöräilin. Ei onneksi kovin lujaa, mutta kuitenkin. Piirrustusintoni toimii tätä nykyä vain luentojen aikana, joten päiväkirja on siirtynyt takaisin sanalliseen ilmaisuun.
Tietynlainen karkista pidättäytyminen sai takapakkia ja julistin karkkipäivän torstaille ihan vaan torstain kunniaksi. Ja koska teki mieli pysähtyä Tokmannin kohdalla puistelemaan lunta silmälaseista.
Ystävänpäivä on kohta ovella. Sen huomaa oikeastaan kauppojen laajentuneesta pinkin roinan valikoimasta ja Farmvillen jokakeväisestä kamppanjasta erilaisen pikselirihkaman muodossa. Onhan se arvokas asia muistaa ystäviään edes kerran vuodessa, mutta ylikaupallisuus, sydämiä halailevat pehmonallet ja prinsessanpinkit höyhenhärpäkkeet saavat oksentamaan koko touhulle. Kortit sentään ostin. Näytän ne tosin täällä vasta postikuljetuksen jälkeen, vaikka mahdollisuus siihen, että joku neljästä onnellisesta kävisi sen täällä vilkaisemassa on mitätön.
Katselimme etnisen maantieteen tutkimusta varten Jos rakastat -leffan. Taas se nähtiin, mihin suomielokuvat pystyvät. Nauroimme parini kanssa ihan hulvattomasti ja pohdimme jälkikäteen enemmän tarinan ilmiselviä ja typeriä aukkoja, kuin itse toiseuden näkymistä ja siinä elämistä suomalaisessa katukuvassa.
